Harrastukset kasvattavat

Olen etuoikeutettu, koska olen aina saanut harrastaa. Lapsena minua kannustettiin harrastusten pariin ja sain kokeilla useita erilaisia urheilulajeja: Olin mukana partiossa ja erilaisissa kerhoissa, ja mikä tärkeintä, halusin jo lapsena itse aktiivisesti järjestää pelejä, kerhoja tai tilaisuuksia.

Jälkeenpäin kun mietin, niin en ollut kovinkaan puhelias tai hyvin koulussa menestyvä tähtioppilas vaan enemmän hiljainen, varovainen ja vetäytyvä joukossa. Pienen pojan päässä kuitenkin eli äärimmäisen kunnianhimoinen, voitontahtoinen, tunnollinen ja ahkera mieli, joka halusi olla sosiaalinen, osallistuva ja arvostettu ihmisten keskuudessa.

Ensimmäiset johtamisen kokemukset

Lapsena pelasin jääkiekkoa ja minut valittiin joukkueen kapteeniksi 11-vuotiaana. Olin tästä erittäin ylpeä, ja tämä entisestään kasvatti haluani olla tunnollinen ja esimerkillinen joukkuekavereiden ja valmentajien silmissä. Tämä myös kasvatti minua, koska ensimmäisen kerran pääsin näkemään mitä tarkoittaa johtamisen vastuu ja kuinka haastavaa on johtaa. Esimerkillä johtamisen kokemus kasvatti ja rohkaisi minua ja opetti epäonnistumisten kautta. Muistan hyvin erään pelin, kun minun omat tavoitteet olivat todella korkealla ja halusin omalla esimerkillä johtaa joukkueen sisällä. Olin tehnyt ottelussa 4 maalia ja syöttänyt 2 maalia, mutta toinen kaveri oli minua parempi tai niin ajattelin, kun hän oli tehnyt 4 maalia ja syöttänyt 3 maalia. Tulin kotiin itku kurkussa ja menin pelivarusteet päällä kiukuttelemaan omaan sänkyyn peiton alle, kun olin omasta mielestäni niin huono. Nämä epäonnistumisen tunteet kasvattivat ja pakottivat miettimään asioita toisin. Arvostan suuresti näitä hetkiä ja nämä muistot ovat syviä, koska muistan nuo hetket lähes 40 vuoden jälkeen kuin eilisen.

Harrastukset ottaa ja antaa

Olen saanut jo nuorena harrastusten kautta paljon oppia johtamiseen ja ihmisten kanssa toimimiseen haastavissa tilanteissa. En tiedä mikä oli asia mikä veti minua puoleensa jääkiekkoerotuomaritoiminnassa. Kävimme perheen kanssa katsomassa 1980-luvun alussa kaikki Kärppien pelit ja seurasin jo pienestä pitäen erittäin tarkasti tuomareiden toimintaa. Ihailin heidän päättäväisyyttään, kun koko Raksilan halli huusi ”nuija-nuija” ja tuomarit illasta toiseen määrätietoisesti hoitivat omaa tehtäväänsä. Eräässä pelissä kuulutettiin, että jos tuomaritoiminta kiinnostaa niin voi tulla ilmoittautumaan peruskurssille 2. erätauolla. En hetkeäkään miettinyt, en keneltäkään kysynyt vaan menin ja ilmoittauduin 15- vuotiaana jääkiekkotuomarin peruskurssille. Siitä alkoi harrastuksistani pitkäaikaisin ja monipuolisin harrastuspolku kentältä kabinetteihin, mikä on harrastuksena todella paljon ottanut, mutta on myös antanut takaisin kokemusta ja osaamista.

Yhteiskunnan, kolmannen sektorin ja kunnan tehtävä on tarjota lapsille monipuoliset mahdollisuudet harrastaa ja rohkaista lapsia harrastusten pariin. Itse uskon, että jokaisen lapsen oikeus on saada kokeilla erilaisia harrastusmahdollisuuksia, jotta lapsi oppii itsestään ja pystyy tunnistamaan omat mielenkiinnon kohteet. Riittävän monen kokeilun jälkeen lapsi löytänee oman harrastuspolun ja harrastukset, jotka kasvattavat ja vahvistavat kasvua lapsesta nuoreksi ja edelleen aikuiseksi.

Kuva palvelusta Pexels