Koulutus on elinikäinen oikeus

Olen saanut paljon suomalaiselta koulutusjärjestelmältä. Minulla on ollut mahdollisuus opiskella ja kouluttautua. Omilla vanhemmillani ei tätä mahdollisuutta ollut lapsuudessa ja nuoruudessa, mutta aikuisiällä tähän oli jo mahdollisuuksia.

Olen monesti miettinyt, että kun ikää tulee lisää haluan uudelleen kouluttautua ja hankkia lisää osaamista. Jossain mielessä houkuttaisi palata takaisin työuran alkupisteeseen nykyisellä kokemuksella. Tämä tarkoittaisi uudelleen kouluttautumista jossain muodossa, tietojen päivittämistä, taitojen harjoittelua ja työuran uudelleen aloittamista harjoittelijana jossain mielenkiintoisessa tutkijaryhmässä tai innovaatiohankkeessa.

Tämä on ajatus, joka houkuttelee ja kihelmöi, koska tällä tavalla työ ja elämä saisi aivan uutta sisältöä. Uskon, että kaikesta siitä kokemuksesta jota vuosikymmenien aikana on työelämästä kertynyt olisi apua ja moneen asiaan todennäköisesti suhtautuisi eri tavalla kuin nuorena. Erityisen mielenkiintoista olisi tehdä töitä eri sukupolven kanssa, eli minua lähes 25-30 vuotta nuorempien, jotka olisivat juuri aloittamassa työelämää.

Koulutus on etuoikeus. Aina emme tätä oikeutta tahdo arjessa muistaa emmekä arvostaa. Otamme koulutuksen liian itsestään selvänä asiana, ja oppivelvollisuuden jopa pakotettuna asiana. Onkin tärkeää vaalia asenteita ja myös tekojen kautta ympäristöä, jossa koulutusta arvostetaan ja jokaiselle tarjotaan mahdollisuus kouluttautumiseen lapsena, nuorena, aikuisiällä ja myös varttuneena.

Näen, että koulutus on mahdollisuus suomalaiselle yhteiskunnalle. Väestö ikääntyy kasvavassa määrin ja suomalaisessa yhteiskunnassa pitäisi koulutus nähdä oikeutena myös 60- tai 70-vuotiaana siten, että ikääntyvistä ikäluokista mahdollisimman moni motivoituisi kouluttamaan itsensä uudestaan ja jatkamaan työuraa aivan niin pitkälle kuin terveys antaa tähän mahdollisuuden.

Koulutus on siis elinikäinen oikeus, joka on myös suomalaisen yhteiskunnan mahdollisuus selviytyä tulevista vuosikymmenistä menestyjänä. Uskon, että nyt ikääntyvät sukupolvet, jotka ovat pitkälle koulutettuja voivat halutessaan laajasti uudelleen kouluttautua, ja tarjota kaiken oman kokemuksen uudella tavalla käyttöön suomalaisille yrityksille, julkishallinnolle ja yhteisöille. Työn muutos antaa myös tähän erinomaisen mahdollisuuden kun työ ei ole enää aikaan ja paikkaan sidottua. Työtä voi entistä joustavammin tehdä sieltä mistä haluaa ja milloin haluaa.

Koulutuksesta kun puhutaan usein keskitytään lapsiin ja nuoriin. Tämä on tottakai erittäin tärkeää, mutta keskustelussa pitäisi lasten ja nuorten lisäksi kääntää huomiota yhä enemmän elinikäiseen oppimiseen ja sen varmistamiseen. Ikävä kyllä nykyisin näyttää siltä, että kouluttautumista tapahtuu vasta kun on aivan pakko, eli ihminen on jäänyt työttömäksi tai hänet on todettu työkyvyttömäksi niin hän hakeutuu tässä vaiheessa jopa hieman vastentahtoisesti uudelleen koulutukseen. Meidän pitää pystyä muuttamaan merkittävästi asenneympäristöä, ajattelua ja koulutusjärjestelmää tulevien vuosien aikana.

Jos kysymme kenen etu on pitkät työurat niin vastaus on aivan ilmeinen – aivan meidän jokaisen suomalaisen. Kenen velvollisuus on varmistaa, että elinikäiseen oppimiseen on mahdollisuus ja uudelleen kouluttautumiseen? Mielestäni tässä on keskustelun paikka ja pohdinta miten kunta voisi tätä uudelleen kouluttautumista tukea ja varmistaa omalla panoksella, että ikääntyvät kuntalaiset pysyvät mahdollisimman pitkään oma-aloitteisesti ja motivoituneina kiinni työelämässä. Jos tämä toteutuu niin tämä on varmasti kunnalle tai kaupungille jokaisen sijoitetun euron arvoinen panostus. Nyt tuntuu siltä, että kunnat siirtää vastuuta valtiolle ja valtio takaisin kunnalle – vastuulla siis pallotellaan ja konkreettiset teot jäävät tekemättä.

Koulutus on siis oikeus, mutta tähän sisältyy mielestäni myös meidän jokaisen henkilökohtainen vastuu hyödyntää tämä oikeus ja tulevaisuudessa tämä oikeus pitää ulottaa yhä enemmän elinikäiseen oppimiseen. Itse pidän tavoitteena sitä, että jatkan työelämässä erittäin motivoituneena ja osaavana työntekijänä vähintään 75-vuotiaaksi tai jopa vanhemmaksi.

Kuva: pexels.com