Minulle luonto on tärkeä osa elämää. Nautin liikkua metsässä, järvillä ja ylipäätään luonnossa niin kotimaassa kuin maailmalla. Hyvin usein vapaa-ajalla retki- tai matkakohde valikoituu juuri luontokohteiden perusteella. Olemmeko me suomalaiset ja Suomi edelläkävijä luonnon monimuotoisuuden säilyttämisessä ja luontoarvojen kunnioittamisessa? Omien kokemusten perustella olemme hyvällä tasolla, mutta emme ole parhaita, koska maailmalta löytyy useampia meitä selkeästi edellä olevia maita, joissa asenteet luontoa kohtaan ovat paremmalla tasolla.
Itse havahduin tähän jo vuonna 2009 kun kävin Uudessa-Seelannissa, jossa on historiassa maksettu kova hinta tuhoamalla laajat metsäalueet ja hävittämällä sukupuuttoon ainutlaatuisia eläimiä. Uudessa-Seelannissa luonto on ainutlaatuinen, ja siellä monimuotoisuuden ja luonnon suojelemiseen suhtauduttiin vakavasti. Maahan ei saanut tuoda mitään eloperäistä, koska luontoa haluttiin suojata vieraslajeilta ja taudeilta. Tästä oli maassa maksettu kovat oppirahat ennen rajoitusten asettamista täydellisten kieltojen tasolle. Se mikä Uudessa-Seelannissa teki vaikutuksen oli ihmisten asenteet ja arjen teot, joilla luontoa arvostettiin ja monimuotoisuutta haluttiin varmistaa.
Mitä on itseasiassa monimuotoisuus? Luonnon monimuotoisuudella tarkoitetaan minun ajattelussani eri lajien, elinympäristöjen, maatalouden, teollisuuden ja rakennetun ympäristön yhteensovittamista luontoarvoja kunnioittaen. Monimuotoisuutta heikentää esimerkiksi kaupungistuminen, metsätalous ja vieraslajien leviäminen. Ihmisten toiminnan tuloksena luonnon monimuotoisuus supistuu ja lajimäärät vähenevät, mikä johtaa helposti siihen, että alkuperäiset kasvit, eläimet ja elinympäristöt muuntuvat ja jäljelle jää lähes voimakkaasti muuntunut elinympäristö, josta löytyy vähän alkuperäisiä lajeja ja muutamia vieraslajeja, jotka ovat vallanneet kaiken elinympäristöstä.
Monimuotoisuuden ymmärtämiseksi luontoa pitäisi pystyä säilyttämään mahdollisimman paljon alkuperäisessä muodossa huolimatta siitä, että metsiä hoidetaan, eläimiä metsästetään tai järvillä kalastetaan. On täysin selvää, että jos monimuotoisuutta ei ymmärrä ja tätä ei korosteta ihmisille luontoarvojen osalta syntyy tilanteita, jotka johtavat esimerkiksi metsien puulajien yksipuolistumiseen, eläinkantojen vääristymiseen tai vieraskalalajien räjähdysmäiseen lisääntymiseen väärien valintojen johdosta. Arjesta meillä löytyy esimerkkejä lähes jokaisen pihalta ja puutarhasta löytyvistä vieraslajeista, jotka valtaavat helposti elintilaa alkuperäisiltä kasveilta ja eläimiltä esim. lupiini, kurtturuusu ja espanjansiruetana.
Itse haluaisin luoda arkeen lisää tietoisuutta monimuotoisuuden osalta. Tällä tarkoitan asenteisiin vaikuttamista ja tämän kautta toiminnan muuttumiseen pitkällä aikavälillä, jotta ottaisimme arjen päätöksissä luontoarvot paremmin huomioon ja sovittaisimme luonnon osaksi meidän rakennettua infrastruktuuria. Luonnosta pitää puhua ja viestiä enemmän meidän jokaisen etuoikeutena ja toivoisin, että jokainen arvostaisi entistä enemmän luontoa ja monimuotoisuutta, jotta aivan jokaisen arjen valinnan ja toimet myös edistäisivät näitä niin kotona kuin työelämässä.
Luonnon ja monimuotoisuuden säilyttämiseksi ainoa tie ei ole luonnonsuojelu vaan toimenpiteitä tulee ulottaa myös alueille, jotka ovat asutettuja, teollisuuden käytössä, metsätalousmetsiä, järviä ja ylipäätään kaikkialle. Näillä toimilla tarkoitan tietoisuuden lisääntymistä esimerkiksi vieraslajien hävittämisen tärkeydestä ja konkreettisia tekoja toimenpiteinä, ja ensisijaisesti muuttuvina asenteina, joilla varmistamme monimuotoisuuden ja luontoarvojen sovittamisen aivan meidän jokaisen arkeen.
Kuva: Rauma, Poroholma, M. Pitkänen, 24.6.2020.